Valokuvaamista

One of my favorite 

Aloin pohtimaan valokuvaamista. Olen harrastanut sitä jo muutamia vuosia. Kaikki alkoi siitä kun sain kivaa palautetta pokkarilla otetuista räpsyistä. Sitten hommasinkin jo oman järkkärin ja muutaman putken. Kun tätä blogia aloin kirjoittelemaan mietin että liitän tähän valkoisia hentoisia kuvia liinoista ja muista esineistä, kunnes tajusin etten ole koskaan valokuvannut kuvaamisen riemusta esineitä. Se ei ole ihan niin helppoa sittenkään. Siihen tarvitaan pientä harjausta silmälle luoda kaunista kuvakulmilla ja väreillä joita ei ole. Lähinnä tarkoitan valkoista tässä. 

"Kun koitin valokuvailla esineitä, niistä ei tullut sellasia mikä visio minulla oli. Ne kuvat ei kelpaa."

Minä olen aina kuvannut kohteita jossa on paljon värejä ja elämää tai sitten MV kuvia. Nyt minulla on haasteena kuvata kaunista puhdasta valkoista johon itse olen tyytyväinen. Otan haasteen vastaan. Ja vielä joku päivä esittelen teille uudet kuvani.


"Kuitenkin maailma on erilainen linssin läpi."

Ennen valokuvaamista metsässä kävely oli puiden ja isojen piirteiden ihastelua. Mutta valokuvaamisen ja macron myötä minulle valkeni että metsä on aina joka vuorokauden aika täynnä elämää ja erittäin kaunista sellaista. Pienet asiat linssin läpi näyttivätkin suurilta.

Olen kuvannut eniten eläimiä sekä kuolleita kukkia. Kuolleen kukan herättäminen eloon linssin toiselle puolelle ei ole mitenkään helppo tehtävä, mutta silti tehtävissä.  

              Tässä eräs lempikukistani kuolleena ja jo melkein tippuneena maahan: 

Minä olen kuvaamisen itseoppinut. En ole lukenut kirjan kirjaa valokuvaamisesta enkä kyllä mitään muitakaan artikkeleita. Olen kuvannut fiiliksen pohjalta. Painellut vipuja ees taas ja katsonut mikä näyttää hyvälle.  Toki ehkä helpommalla olisi päässyt kun ohjekirjan olisi läpi lukassut mutta minua kun ei huvittanut =)

Thaimaassa tutuksi tullut uskollinen kulkukoira.

En ole koskaan pitänyt itseäni huippu kuvaajana, eikä minusta sellaista tulekkaan, tämä on harrastus ja sellaisena pysyy. En halua ottaa tästä stressiä tai turhia paineita. Tekniikassa olisi taatusti hiomisen varaa sekä kultaisissa leikkauksissa jne jne litaniahan on loputon kun puhutaan näitä hienoja sanoja. Mutta ei niillä ole mulle mitään merkitystä. Minä pidän kuvistani just tämmöisinä kun ne teille esittelen -ja se riittää- :)

Tämä on omistettu sulle Herra Kotipsykiatri :)

Miuru Miisa Mitkurainen

Jotain värikästä ja elävää

         

Please, 

do not feed the birds in Hotel. 

P.S, Se on sitte Soikhiopää joka tuota leipää tuputtaa mulla on kamera kädessä! 

Mangusti

Kummipoika kissani Halmari
Viimeisin kuvani jonka olen kuvannut.